Hei, pääsin kirjoittamaan Keskisuomalaiseen, kokeilen tätä mediaa hetken aikaa:
http://www.stoori.fi/ullis-r-urgent/
Savonrantapäivän juhlapuhe 11.7.2015
Hyvät savonrantalaiset, hyvät naiset ja herrat. Arvoisat lapset.
Olen alun perin savonrantalainen. Synnyin 62 vuotta sitten Savonlinnan vanhalla synnytyslaitoksella, kolmesataa metriä Olavinlinnasta länteen. Minut tuotiin viikon vanhana kotiin Savonrannalle. Huhtikuun lopulla vuonna 1953 Savonrannan tiet olivat pahassa kelirikossa, eikä kotiin Kukunmäelle saakka päässyt autolla. Lossi yhdisti tiet Orivirran kohdalla.
Kuva: Vanha Orivirran silta, ilmeisesti vuodelta 1922 ( tietääkö joku tarkemmin?). Tässä Mikkelin Tie- ja vesirakennuspiirin tietokanta Orivirran sillan ja lossin arkistomateriaalista: Orivirran historiaa
Meidän ”Pappa” tai”Jurtsa”, Juhana Sallinen odotti mummolan tamman Kiltin kanssa Kokkomäellä, koska hevosella pääsi perille asti. Savonrannalta alkoi matka ja matkailusta tuli myös ammatti, olen tänä vuonna tehnyt 40 vuotta työtä matkailualalla. Nykyään kirjoitan matkailuun liittyviä tietokirjoja, opetan matkailuaineita Helmi Liiketalousopistossa ja opastan Helsingissä. Olen myös saunaopas.
Savonranta on kuitenkin kotimaa. Hautausmaalla on paljon rakkaita ihmisiä, äiti Maija-Liisa Hirvonen ja pikkuveli Pekka haudattiin jo 1960-luvulla, isä Usko Hirvonen viisi vuotta sitten ja siellä ovat ukki ja mummo, Saimi ja Simo Hirvonen. Sekä Pappa – Jurtsa, Juhana Sallinen, joka asui meillä ja jolla oli Savonrannan iloisimmat siniset silmät ja kiiltävin kalju.
Kuvassa lapsenlapsemme Aino Asami ja Saimi Tsukimi ja meidän Eeva. Isän kuoltua istutimme haudalle mustaherukkapensaan ja jostain sinne on siunaantunut myös mansikoita! Isä ja äiti olivat myös marjanviljelijöitä. Saimi Tsukimi toi mustaherukalle tukikepin.
Ruusintorpalla
Olen saanut Kansan Sivistysrahaston stipendinä mahdollisuuden elellä ja kirjoitella Ruusintorpalla tänä kesänä. Kirjoitan siellä erilaisia tekstejä, faktaa ja fiktiota. Olen kirjoittanut muutamia tietokirjoja ja tekstejä pääasiassa matkailusta ja mm saunakulttuurista. Kirjoja saa kirjastosta. Aloitin työurani ennen matkailualaa täällä Savonrannalla, olin kirjastonhoitajana neljä vuotta ja samalla kirjoitin juttuja Puruveteen, Itä-Savoon ja Karjalaiseen ja auttelin Kääpäsaaren lomakylässä. Luostarisen Raija, nykyinen Heikkilä, pyysi minua pitämään puheen Savonranta-päivän juhlassa. Hän pyysi minua puhumaan matkailusta ja joistain keveistä aiheista ja välttämään pönötystä. Joten valitsin aiheeksi ihmisten välisen kohtaamisen, sillä siitä matkailussa on kysymys. Luen teille pätkän siitä, mitä olen kirjoittanut.
Puhun tänään neljästä asiasta:
- naisista ja
- miehistä
- puista
- ja vähän saunasta ja matkailusta
Kirjoitan parhaillaan tarinaa, jonka työnimi on ”Jostain on lähdettävä” ja tässä kohta luettavassa pätkässä opettaja kertoo matkaan lähtijälle, millaisia aikuiset ihmiset ovat. Ihmisten tyypittely eli stereotypiat johtavat joskus harhaan, mutta ne myös helpottavat ihmisten välisissä kohtaamisissa. Näin esimerkiksi lokit opettavat poikasiaan tuolla Koskilammella, ne kertovat kuinka poikasten tulee suhtautua muihin olentoihin. Elämä on liian lyhyt kaiken opetteluun omin voimin, joten mallia tarvitaan. Juttu menee näin:
”Naisia on neljää laatua: prinsessoja, marttoja, kuningattaria ja tietäjiä.
Miehiä on neljää laatua: poikia, hyväkkäitä, pelottelijoita, ja miehiä
Satumaan prinsessat: kaikki pienet tytöt ovat prinsessoja leikeissään, monet eivät koskaan kasvakaan aikuisiksi, vaan leikkivät prinsessaa koko elämänsä ajan. Prinsessat ovat kauniita. He rakastavat vaatteita ja koruja, heidän suurin huolensa on ulkonäköön liittyvät ongelmat. Nimittäin: Naisten ulkonäkö on maailman toiseksi tärkein asia! Sadat miljoonat naiset itäisissä maissa joutuvat peittämään kasvonsa, ettei ulkonäkö häiritse liikenneturvallisuutta. Länsimaissa naiset näyttävät kaiken ja kaikki on myytävänä, koska kauppa perustuu naisen ulkonäköön. Kaikkea myydään vähäpukeisten tasa-arvoisten naisten kuvilla. Se kaikkein tärkein asia maailmassa on minä itse.
Martat: Suurin osa meistä naisista on marttoja.Martat ovat arkisia, voimakkaita ja hyödyllisiä olentoja, koko elämä on mitoitettu hyödyn mukaan, naisen arvo on se hyöty jonka se tuottaa. Sitä mitataan poimituilla marjamäärillä, kudotuilla metreillä, leivotuilla taikinakiloilla. Niille tulee huono omatunto, jos ne tekevät jotain hyödytöntä tai kuluttavat aikaa turhaan. Ilman marttoja kukaan meistä ei selviäisi. Minä sain neljavuotiaana ukiltani Simo Hirvoselta nimikkolehmän. Se oli meidän tuottoisin eläin ja sen nimi oli Hyöty. Se eli vanhaksi ja säilytti arvokkuutensa loppuun asti
Kuningattaret: Osa naisista on kuningattaria. Kuningattaret hallitsevat. Heistä ei pidetä, mutta heitä ihaillaan. Kuningattaret johtavat valtakuntia, tekevät strategisia päätöksiä ja kantavat vastuuta. Strategia tarkoittaa alun perin sotataitoa ja nykypuheessa se käsitetään valintojen tekemisen taidoksi. Kun kaikkea ei voi saada, valitaan se vaihtoehto, joka vaikuttaa vähemmän huonolta ja eletään sen valinnan kanssa, vaikka se olisi ollut vääräkin. Kuningattaret joutuvat tekemään ne päätökset, joista muut eivät uskalla päättää. Kuningattarilla on voimakas ääni ja auktoriteettia. Kuningattaret pelaavat pelejä isojen poikien kanssa. Monen ison pojan takana on kuningatar.
Tietäjät: Neljäs ryhmä naisista on Tietäjiä. Jokainen meistä tuntee jonkun Tietäjä-naisen. Tietäjät ovat vanhoja, ne ovat menettäneet ulkonäkönsä eivätkä ne ole enää kovin hyödyllisiä. Ne ovat menettäneet valtansa, eivätkä enää voi hallita maallisissa asioissa. Melkein kaikista naisista tulee vanhoina tietäjiä. Ne ovat jo kokeneet ja nähneet niin paljon elämää, että elämä alkaa näkyä takaisin niiden silmistä. Kun katsoo silmiin vanhaa naista, sieltä näkyy yhtä aikaa ymmärrystä ja hämmästystä. Ymmärryksen kasvaessa hämmästelyn kyky lisääntyy. Mikään ei olekaan yksinkertaista. Kaikki onkin isoa muutosta. Elämme Anarkian valtakunnassa.
Sitten kerron sinulle miehistä:
Pojat. Osa miehistä on koko elämänsä ajan poikia. Pojat ovat poikia ja pojilla on poikien leikit. Joskus ne seikkailevat Satumaassakin, mutta ne ujostelevat prinsessoja. Ne leikkivät elämän ja kuoleman leikkejä ja pörisevät. Kun ne pöristelevät pienillä tai isoilla autoilla ja muilla vehkeillä, ne menevät kovempaa kuin kukaan aikaisemmin. Isompina ne eläytyvät vauhtiin. Ne katsovat hiihtoa, tennistä, jääkiekkoa ja ihaninta on seurata Kaisa Mäkäräisen ampumahiihtoa. Kaisa Mäkäräinen on pokien ihannenainen. Kaunis, nopea ja osaa ampu. Mutta jos Kaisa ei osu – ! Kaikki romahtaa, mistään ei tule mitään. Suomalaista jalkapalloa ei voi katsoa.
Hyväkkäät. Iso osa miehistä on hyväkkäitä. Ne eivät saa paljon aikaiseksi, paitsi jos ne pääsevät yksiin tarmokkaan naisen, martan tai kuningattaren kanssa. Hyväkkäät ovat hyviä keksimään erilaisia syitä miksi jotain asiaa ei kannata tehdä. ”Ei sitä toinna nyt vielä alottoo” sanoo savonrantalainen hyväkäs. ”Kerkiihän tuon.”Ja :”Eiköön tuo välttäne”. Esimerkki hyväkkäästä on vaikka Joel Lehtosen Putkinotkon isäntä Käkriäinen. Salakaunaisuus on hyväkkäiden ikävä luonteenpiirre. Hyvä piirre hyväkkäissä on uskollisuus ja luotettavuus. Heillä on harvoin energiaa töllön töille. He ovat hyvin ennustettavia olentoja.
Pelottelijat: Valitettavasti osa miehistä on pelottelijoita. Ne ovat vihaisia. Ne lyövät, kiristävät, määräilevät, estävät naisiaan tekemästä asioita, joista ne pitävät. Ne kaasuttavat auton liikkelle ennenkuin vaimo on ehtinyt vetää omanpuoleisen oven kiinni. Ne raivostuvat, rikkovat huonekaluja ja ikkunoita, ne ottavat puukon esiin, joskus niiden kädessä on pullo ja hyvät ajatukset ovat paenneet niiden päästä ja niiden silmistä näkyy vain pimeää rautaa. Lähi-idässä pelottelijoiden kädessä on usein myös konetuliase. Pelottelija osaa käyttää vain voimaa ja sitten se pakenee paikalta. Pelottelija on terroristi.
Miehet. Suurin osa miehistä on Miehiä isolla ämmällä. Kun tapaat oikean miehen, siitä ei erehdy. Mies voi olla pitkä tai pätkä, lihava tai laiha, vanha tai nuori. Mieheen voit luottaa, se on vaitelias, rehellinen, tekee työtä ja osaa iloita metsästä, saunasta, tanssimusiikista ja naisestaan. Mutta muista, että kaikki ihmiset ovat olleet lapsia, se on ihmisissä yhteistä.”
Tällaista olen kirjoittanut.
Kohtaaminen
Ihmisten kohtaaminen on iso tapahtuma. Kohtaaminen sisältää fysiikkaa ja biologiaa ja henkimaailman asioita, vaikka siinä päällisin puolin vain asiakas sanoo päivää kauppiaalle tai mies hakee naista tanssimaan. Sähkömagneettiset kentät kohtaavat, molempien aistit skannaavat toisesta heijastuvia värähtelyjä. Se miltä toinen näyttää, tai mitä se sanoo, ei ole ratkaisevaa. Tunnistus tapahtuu opittujen mallien avulla.
Tekään ette pelkästään kuule mitä minä tässä sanon, vaan juhlapuheen kokonaisuuden muodostaa tämmöinen kummallinen taikapiiri, jossa puhuja on yleisön armoilla ja yleisö arvelee, että mitä se yritää sanoa. Kohtaamista varten on olemassa rooleja, jotta itseään, sitä maailman tärkeintä asiaa, ei tarvitse heti antaa alttiiksi. Kun ihmiset kohtaavat eläimiä, silloin asiat ovat kohdallaan.
Nyt pari sanaa vielä matkailusta, joka on ihmisten välistä kohtaamista. Toiselta nimeltään matkailu on kaupallista vieraanvaraisuutta.
Saunamatkailua
Maailman kehittynein vieraanvaraisuuden muoto on saunominen. Se on kehittynyt ihan itsestään tuhansien vuosien aikana. Sauna on suomalainen huipputuote. Saunomiseen ei liity väkivaltaa, ihmiset ovat yhdenvertaisia ja alastomia kuin elämänsä ensimmäisenä päivänä.Saunoessaan ihmiset kohtaavat toisensa niin ainutlaatuisella tavalla, että he kokevat siinä ihan sivistyvänsä, tulevansa paremmiksi (kuten vaikka Yhdysvaltain entinen suurlähettiläs Bruce Oreck). Matkailijat ovat valmiita maksamaan tällaisesta kokemuksesta.
Sauna sijaitsee veden äärellä ja sen vieressä on puita ja metsää. Japanissa lääkärit määräävät sairaille ihmisille reseptejä metsässä oleskeluun. Sauna, järvi ja metsä parantavat, (Terva ja viina = tupakka ja alkoholi eivät paranna.) Puut ja sauna ovat terapiaa. Ne ovat se Paratiisi, jonne kaikki kaipaavat.
Paavo Haavikko kirjoitti Savonlinnassa 1966 kirjassaan Puut kaikki heidän vihreytensä: ”On monta viisasta miestä, mutta ei toisaalta yhtään hullua puuta”.
Hyvät savonrantalaiset, hyvät naiset ja herrat, arvoisat lapset:
ihmisten kohtaaminen edellyttää kykyä vieraanvaraisuuteen ja kun vieraanvaraisuudesta tehdään kaupallista, sitä pitää suunnitella, sitä pitää opiskella ja sen eteen pitää nähdä vaivaa. Paratiisi on se jonne kaikki lomallaan suuntaavat terapiaan. Ei kannata tarjota keskinkertaista jos asiakas on valmis maksamaan täydellisestä. Ei kannata väsätä landiaa, jos on mahdollisuus tarjota aitoa.
Sauna ja metsä ja järvi ovat Paratiisi, jossa turisti saa lomailla paljaana ja vailla huolia. Lomaparatiiseissa raha kasvaa viisaissa puissa.
Rohkaisen teitä savonrantalaisia kehittämään tätä Savonranta-Paratiisia ja saunamatkailua ja kasvattamaan viisaita puita. Se ei ole helppoa mutta reilulla pelillä onnistuu reilun matkailun kehittäminen. Siteeraan lopuksi kirjailija Juhani Ahon isää, Iisalmen rovasti Antti Brofeldtiä, joka saarnasi savoksi ja jokaisen saarnansa lopussa muistutti seurakuntaa väkevästi uskon, työnteon ja reilun yrittämisen puolesta. Mukaillen rovasti Ruuvelttia siis näin:
”Elekee työ savonrantalaiset luulla, jotta työ kepulkonstiloilla piäsettä Taivasten valtakuntaan!
Hämärät leikit
Siskoni näytti uuden leikkipaikkansa Uutelassa. Löysin sieltä sammalen peittämiä kirjaimia, joilla pystyn kirjoittamaan tämän jutun. Kirjaimet ovat blogissa digitaalisia merkkejä, mutta leikitään että ne ovat vihreää ja hämärää tekstiä, jossa puhaltaa merituuli.
Meri vakavoituu syksyllä ja varsinkin marraskuussa rannalla kuulee puhetta menneiltä ajoilta. Muinaiset suomalaiset uskoivat, että hukkuneet vainajat antoivat kalaonnea, jos heille uhrattiin. Mitä voisimme uhrata tänä vuonna?
Löysin metsästä uuden oven aliseen. Niitä availlaan tähän aikaan vuodesta siellä täällä. Maan alla asustavat esi-isien henget, jotka marraskuussa nousevat maan päälle vaatimaan osaansa kesän sadosta. Olemalla antelias Alisen hengille, seuraavan vuoden satokin on parempi. Vainajille lämmitettiin sauna ja annettiin ruokaa. Muinaiset ihmiset viettivä Martinpäivän aikoihin Keyriä tai Kekriä, jolloin juhlittiin saatua satoa ja palvelijat pääsivät lomalle.
Siskoni keittiö on hyvin varustettu. Leikimme, että tässä on työpöytä. Pannussa voi keittää kuivuneita lepänlehtiä. Kun siskoni käy kaupassa, hänellä on kultaisia koivunlehtiä kukkarossaan. Sisko tarjosi leikkipaikassaan meille lasilliset punaviiniä. Se oli hienoa vanhaa vuosikertaa, rypäle Cabernet Sauvignon, alkuperä melko varmasti Medocin alueella, mutta etiketti oli säilytyksen aikana hajonnut.
Tässä kätevä hyllykkö mausteille, kupeille ja lautasille. Ehkä joillekin kauniille astioille, joita on kiva katsella. Siskolla niitä riittää.
Leikkiminen on taitolaji, jonka jokainen oppii jo pienenä. Meidän perheen tytöt ovat leikkineet jo kauan, joten olemme nykyään jo tosi hyviä siinä. (Tässä kuvassa tyttöjä Helsingin kaupunginmuseon Rasvaletti – näyttelystä.)
Koulussa opitaan lukemaan ja laskemaan ja olemaan kunnolla.Leikissä opitaan millaisia me ihmiset olemme toisillemme oikeasti.
Elämän ymmärtäminen on joskus niin vaikeaa että taru on todellisuutta ymmärrettävämpää. Paha on käsitettävä, otettava käsiin ja todettava sen koko. Leikkiin voi Alisesta kutsua peikkoja, kummituksia ja piruja.
Jotkut voivat olla liian pelottavia. Eivätkä ne lähde millään pois. Niiden kanssa on pakko leikkiä, ne tulevat aina vaan häiritsemään. Senpä vuoksi nyt aikuisena voi käydä hakemassa Alisesta itselleen voimaolennon, jonka kanssa on mukavampi leikkiä. (Kuvan taiteilija: Petteri Cederberg, Franzenin ja Fleminginkadun kulmassa.)
Aliseen pääsee siis monista ovista ja tässä on tie takaisin Toiseen. Maanalaiset tyypit ovat nyt siis liikkeellä. Varautukaa uhraamaan muutama ajatus heille tai muuten voitte löytää polultanne hämäräperäisen viestin.
Culture equals Capital
The Culture equals Capital. What a wonderful pronouncement demonstrated on the wall of Kiasma. – ”That is so wishful thinking” said one American man, well to do senior tourist in July. ”That is romantic and naive thinking”.
I felt hurt. Why is it always the elderly rich men who claim to know everything. Their ”knowing” ends all discussion, new ideas, fragrant joyful thoughts. As if he the old rich guys owned all the capital.Perhaps that gives the power to ”know”. But what equals capital then? Money? Property?
Capital would equal nil without culture. Gold would be yellow metal without culture, money would be paper. Culture cultures us. Culture makes us human beings and we make the culture.
The National Library has been under the scaffolds and plastics but the riches under them and in the underground book collections became visible in peoples´minds.
The beautiful Havis Amanda had a hotel room built around her. The value of the room is in the art – the culture.
The culture is wee-wee power.
The culture is steel. This is Gaia,the goddes of the earth, by Kirsi Kaulanen hanginig in the Music Center. A Finnish guy once said at the Sibelius monument: ”What a waste of good steel”.
The culture is sauna, communication of cultures without clothes or conversations.
Culture is makkara. The Finnish makkara speaks Finnish. Ths is hilarious work by Joonas Rinta-Kanto. ( Fok_it-sarjakuvasta tunnettu Joonas Rinta-Kanto (s. 1982) on vuoden festivaalitaiteilija Helsingin sarjakuvafestivaaleilla. )
Culture shows also in the street building: Here is a geometrical equation by Roger Penrose in Keskuskatu, Helsinki. ( http://fi.wikipedia.org/wiki/Penrosen_laatat) What a lovely idea: instead of just paving the street, we can use art and science. Culture equals capital when creating infrastructure.
Culture equals fashion – fashion equals design – design equals culture.
Culture equals …. violence? Girls carrying guns ? What about this? Culture parade at the Senate Square: http://youtu.be/cuBDQX1cZPQ
Culture equals Rock Church with 200 billion years old walls and the eternal light shining through the ceiling windows. Canadian Choir singing: https://www.youtube.com/watch?v=5zrlITqKaDc&feature=youtu.be
Nature equals everything.
Culture equals public monuments like these guys in the Helsinki Railway Station. They express the four virtues of Finnish men: Happiness, Joy, Eloquence and Tenderness.
Pctures by me, Kari and Tarmo. Makkara by
Ruusu Rauha Rakkaus
Nyt on ruusujen aika. Kävin Helenan kanssa Meilahden arboretumin ruusupuistossa, jossa kasvatetaan vanhoja ruusulajikkeita. http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/63828-ruusut-houkuttelivat-kavelylle-meilahteen.
Ruusujen tuoksu tuo muistoja menneistä kesistä, kun luin Annan nuoruusvuosia ja prässäsin juhannusruusun kirjan väliin. Siellä se tuoksui kymmeniä vuosia. 
Ruusujen täydellisyys vastaa rakastumisen tunnetta. Evert Tauben laulu on totta: (Sven-Bertil Taube laulaa)
Min älskling, du är som en ros,
en nyutsprungen skär,
ja, som ljuvaste musik,
min älskade, du är.
Så underbar är du, min vän,
och ser så vacker ut,
och älska dig det ska jag än
när havet sinat ut!
När hela havet sinat ut
och bergen smält till glöd!
Ja, älska dig, det ska jag än
när jorden ligger död.
Min älskling, du är som en ros,
en nyutsprungen, skär,
ja, som ljuvaste musik,
min älskade, du är.
Four Cats laulaa Sabelinelle: ”Ruusujen tuoksuun ja virran juoksuun vertailla rakkaintaan laulussa voi…” http://www.youtube.com/watch?v=6Pv5d32XCZI
Kun odotin toista lasta vuonna 1982 keksimme nimiä tytölle, koska esikoinen oli poika. Minun nimitoiveitani olivat oli Ruusunmarja Rouhiainen tai Ruusu Rauha Rakkaus. Mutta saimmekin toisen pojan, joka kastettiin jäänmurtaja Tarmoksi.
Näiden äijien naama olisi komeampi jos koristeet olisi tehty ruusuista. Ruusupartaa olisi kiva nuuhkia. Lähde: http://elitedaily.com/news/world/flower-crowns-for-beards-arent-the-most-ridiculous-things-weve-ever-seen-but-theyre-close-photos/664876/
Kysyin aikoinaan yhdeltä kivalta pekalta suuteleeko se koskaan kukkia. Se sanoi: ”Tottakai” ja sitten suutelimme kesäiltana ruusua – tai saattoi se olla pionikin. pekka pakka, utsjoki-kevo.
Tällainen valkea ruusu tulee joskus kasvamaan omassa arboretumissani. Ruususeurasta saa paljon tietoa. Sivuilla kerrotaan että piikit ovat ruusun suoja suuria nisäkkäitä vastaan. http://www.ruususeura.fi/a-suomi/artikkelit/vuokko-karjalanruusu.html
Äiti kirjoitti muistovihkooni: ”… kauneimmankin ruusun alla piilee piikki pistävä.”
Ystävä kirjoitti muistovihkooni:
Kun nuoruuden aika on ruusuinen
ja riemuinen sen joka puoli,
ota tiestäsi vaari ja suunnasta sen,
älä kaikista ruusuista huoli!
Elämä kuljettaa ja tuo takaisin. Nyt kotona on ruusuvaari, jonka parta pistelee jos sen lähelle pääsee.
Finland is cool – Suomea kesäkelillä
Pilvet ovat kuin Järnefeltin siveltimestä, ”valoa vaikken näekään sen tiedän loistavan”. Asiakkaat ovat olleet kuitenkin ihan tyytyväisiä.
Münchenissä asuva Melinda toi amerikan-kiinalaisen ryhmän Helsinkiin ja tarjosi hyvää lohisoppaa höyryisessä teltassa Kauppatorilla. Sadetta tuli kymmenen minuutin välein, mutta aina kun aurinko paistoi, ihmiset huokailivat ihastuksesta.
Kävimme Jounin (Creamentors, Jyväskylä) kanssa työkeikalla Sastamalassa, arvioimassa tapahtumatuottajia (Matkailun ohjelmapalvelujen ammattitutkinto). Sastamalassakin oli pilvistä.
Kävimme Pyhän Olavin kirkossa, jossa oli tuttua tohinaa,
matkailijaryhmiä ja paikalliset oppaat töissä: Leena Myllyniemi ja Marjatta Karimäki.
Osmo Rauhalan maalaamat Luominen- teokset alttarilla ja kirkon alaosissa kirkastavat sielua ja lisäävät ymmärrystä. Tässä Elämän puu ja Hyvän ja Pahan tiedon puu.
Ja Maidon luominen. Kiitos Osmo Rauhala elämän alun ymmärtämisestä. Ja onnea viikon ikäiselle Oiva Mainio Lounassalolle!
Kuutti Lavosen Kristuksen kärsimystarinaa ja opetuslapsia kuvaavat maalaukset kirkon parvilla puristavat rintaa. Olen viime aikoina lukenut paljon kristinuskoon liittyvää tekstiä, mm. Mika Waltarin Ihmiskunnan vihollisissa Rooman keisari ja hänen maaherransa ja legioonalaisensa naulitsevat ristille tuhansia ihmisiä kaikkialla Välimeren ympäristössä. Ristiinnaulitseminen on ollut tehokas teloitustapa, se on edullinen ja antaa vahvan varoituksen vallankäyttäjältä. Luin Jerusalemin historian kahteen kertaan, mutta sitä pitää vielä selata ja miettiä, ennen kuin pystyn siitä kirjoittamaan (mutta asioista on kirjoitettava itse, ei niitä muuten voi tajuta). Nyt luen Jose Saramagon tarinaa Kainista. Tiesittekö, että silloin kun Abraham halusi miellyttää Jumalaa ja suostui uhraamaan ainoan poikansa Iisakin, pojan pelastikin itseasiassa Kain, koska Jumalan lähettämä enkeli oli myöhässä.
Paluumatkalla tulimme Tampereelle, jossa Näsijärvi oli harmaa ja kaunis. Puusti kutsui meidät piknikille Pyynikille, Kari-herrakin oli mukana.
Juhannuksena olimme Lemillä, itikat hytisivät räystään rajassa, mutta meillä oli mukavaa ja lämmintä. Lappeenrannassa paikallinen matkailupuoti myy ajattomia viisauksia julkaistuna tyynyliinoissa. Tämä päivä oli pilvinen, mutta huomenna jo lämpiää. Ja uskallanpa siteerata loppuun Eino Leinoa: ” Min verran meissä on lempeä, sen verran meissä on ijäistä ja sen verran meistä myös jälelle jää, kun päättyvi päivä tää”.
Helsinki News
Kesä on alkanut!
Sibeliuspuistossa kukkivat vasta istutetut omenapuut,
Monumentti on saanut aputelineen, jossa on interaktiivisia merkintöjä ja tarroja. Teline on varattu lokille, joka vahtii kiinalaisia mielenosoittajia.
jotka kantavat huolta sisäelinten sadonkorjuusta (organ harvesting). Kiinalaismatkustajat ovat joskus kiusaantuneita
mutta varsinkin tämä amerikkalais-kiinalainen ryhmä keskittyi nähtävyyksiin. Kävimme eilen ohjelman mukaisesti mm. Temppeliaukion kirkossa, Uspenskin katedraalissa, Porvoon Tuomiokirkossa ja Helsingin Tuomiokirkossa. Mutta lopussa asiakkaat kuitenkin joutuivat
Hiiteen. Tämä on varmasti edullinen illallispaikka, sillä catering-firma on toimittanut sapuskat. Kaikki saivat punaista lammasta, koska toivomukset muusta pääruoasta, (esim vege) olisi pitänyt tehdä useita päiviä sitten, jotta ne olisi voitu toteuttaa. Ryhmä tuli Helsinkiin eilen aamulla, joten ei se ollut mahdollista. Suurin osa ei syönyt mitään. Näissä edullisissa gruppimenuissa voittaja on aina se yksi sama:
Tämä hieno kuppila ei välttämättä sovi jokaiselle ryhmälle, ristiriita on aika suuri kirkkojen ja designin jälkeen. No, matkalla sattuu kaikenlaista ja kaikkeen sitä tottuu.
Tänä aamuna
Vein ryhmät Helsinki-Vantaalle. Vastassa on automaatteja: Ryhmien pitää päiviä ennen tilata Helsinki-Vantaalta erikseen ryhmätsekkaus, josta pitää maksaa erikseen. Tietääkö joku kuinka paljon? Yritimme matkanjohtajan kanssa saada asiakkaitamme automaattien äären skannailemaan, mutta he kieltäytyivät ja painelivat jonossa tsekkaukseen. Ja FlyBe hoiteli heidät Pietariin.
Kaksi kivaa Finnairin tsekkariapulaista auttoivat, tässä Tuuli Tiitinen ja Wilhelmina Smith.
Ja tax free aukeaa vasta kymmeneltä, ja muistakaa sanoa, että ostokset pitää pakata käsimatkatavaroihin.
Isänmaan asioita
Sitten tulin kaupunkiin ja olin sydän täynnä kaunista Isänmaata. Isäni ja isäni suku ovat kaikki maanviljelijöitä, joten tämä ilmaisu tuntuu luontevalta näin kasvukauden alussa.Kerroin kiinalais-amerikkalaisryhmälleni eilen tässä Päävartion kohdalla, että meillä Suomessa on pakollinen asevelvollisuus ja kansan enemmistö haluaa pysyä poliittisesti ja sotilaallisesti liitoutumattomana. Olkoon näin.
Menin matkan varrella tarkistamaan uuden pop up-Allas kahvilan Finnairin uuden hupipyörän juurella:
Se on tosi hieno ja kannatan tätä hanketta. Näyttää siltä että saamme Katajanokalle Guggenheimin tilalle Suur-Saunan! http://www.korjaamo.fi/fi/allas .
Täällä esitetään Aleksis Kiveä, miten kiinnostava juliste!
A day in the life – Au Pairing in London, part1
We were au-pairing in London last week with Mr Kari. Our dearest two little girls live there and needed us to take care of them. The week was loaded by family matters, little girls talks and thoughts, playing, pickniques in the parks, cooking, kisses, bed times, bath times. On Wednesday we had adult program. This post is about Wednesday.
London
London has been familiar to me long before I first visited the city in 1978. London was the number one place in the world for me because of the Beatles.
When I arrived in London the first time it was a sensation: everything I had seen in the magazines and in TV was there and a live performance. Only The Beatles were no more – but they all four were still alive and we had hopes to get them back.
Ladywell park
We started our day from the Ladywell Park in Lewisham. The Ravensbourne river is beautiful, clean and located right in the middle of a busy community.
The fact that we visitors always carry our own places with us when travelling, shows also in the pictures we take. I was exited of the wonderful spring and first observed the familiar blooming flowers: cow parsleys (koiranputket), buttercups (leinikit) and dandelions (voikukat).
The river preserving project has been partly funded by the EU. I wonder how all would now look like in Europe without the European Union? I am going to vote for the development of Europe and I will vote Timo Harakka.
Hairderssing
In England they welcome bikes on the train. But we took the train from Ladywell via Waterloo to Wandsworth Town to
hairderssers. My sister Riitta gave me a hair cut as birthday present.
Please meet Mr Simon at the Geddes. We talked about travelling. His favourite destinations are South Africa and Argentina. We naturally also discussed the aggression in Ukraine and Mr Putin and what does he really want. Mr.Simon thinks Putin wants back the old times, the Soviet Union and the cold war. I think the Russians – being as patriotic as they can, are now, however, used to free travel and economy, consuming and connections to other cultures. I don´t think they would accept the Iron Curtain. Let´s see. Maybe the western parts of Russia will be part of the European Union?
Mr Simon gets clients from everywhere – but even he can not make miracles, this is how I looked after the treatment:
But I am back to normal already. And the hair looks good with the new cut.
Kristin Hjellegjerde, Arteco Gallery
On the other side of the street we met Norwegian Kristin Hjellegjerde at her gallery, 533 Old York Road, London SW18 1TG. http://www.kristinhjellegjerde.com
She has a very interesting exhibition right now: Trade roots where she introduces works by:
On the window you can view this piece of art :
This is woolen handmade carpet by Faig Ahmed and called RESTRAINT. I see in this beautiful work of art a dialogue between the past and the modern trade in the Middle East. The islamic aesthetics from hundereds of years back are turning into excel-files. My sister saw it differently though. Price for this mat is 9500 pounds.
Phoebe Boswell has used charcoal and granite to complete this picture called Shwari. She has created the work in Sansibar, a former centre of trade and culture exchange on the Eastern coast of Tanzania.
Foyles
We continued to the center of London to the Southbank of The Thames river. I tried to take a picture of Nelson Mandela but he kept on moving and this is the best I could manage.
Foyles Bookstore at Waterloo Station. There was a display of religious fiction. Me having read through all winter the history of Jerusalem (Simon Sebag Montefiore: Jerusalem. A Biography) I was interested in Cain by Jose Saramago and bought it. A great little book.
My sister found this:
and there we read this quotation:
And this afternoon back here in Helsinki, there was a great program on YLE Radio Suomi by Heikki Salo discussing the girls, the laugh and the men. http://areena.yle.fi/radio/2220898
Culture for Children
I am writing a text – hopefully a book one day – about the Finnish culture to children. This is why I always use the opportunity to industrial espionage. I found a book called Little London that was completed by a network of grownups sharing a calendar of events and destinations the children would be interested in London. The children are interested in the same things as adults – we exprienced this again in the Hampton Court with the girls on Thursday – but that is another story.
Southbank
I have three beautiful sisters and this is Riitta in red in front of a red wall on the Southbank.
I joined this guy to sing Beatles with me:
Southbank outdoors antiquariat market, wide selection of great books.
What do you think of these books for instance – isn´t it sad to leave these behind! Who said you can not have everything – I don´t want everything, only those that I want.
We headed to Royal Festival Hall to experience Mitsuko Uschida playing Beethovens 3rd Piano Concerto.
and after that we had a drink:
Please, please me
Picture: ”Mummy in high heels” by my granddaughter Saimi Tsukimi,age 4, made last winter. Her Mummy is a lovely, happy and beautiful woman, full of energy and love and she fills the whole page. What a great role model for a little girl.
I am not really sure what puzzles me today with the concept of one shining, being who you really are and then the contrary: staying behind one´s given role, hiding oneself and serving, pleasing. Whole life is only drama, only roles in the play? Mummy and Daddy give the characters like in the ancient Greece? Everything is based on childhood´s misunderstandings, rewards and punishments.
Some of us girls become directors, some perform the roles of the blonde pricesses, some provide the setting, the dresses and the decorations, some are the storytellers, write the same themes over and over again but with different casting. And fortunately there are different parts to play and a number of plays:
Sometimes you play the powerful bitch with the guts to take the criticism, to decide, fight and win.
Sometimes you can´t help but revealing your passion to the hero although you know the painful result in advance. You are there to please and that´s how it was written in the play.
Sometimes the part in the play is traditional, strong and real. Beautiful, sustainble, right. But mostly we are observers, the audience:
We girls have so many parts to play. I had a theory that the women could be divided like this:
The girls – everybody has been a girl and some of us never grow up.
The princesses – all girls want to be princesses and some can play the part really well all their lives
The Cows – Most of the women are useful, calm, hardworking, beautiful as cows and other ordinary creatures. Holy Cows.
The Queens – Some women have to grow to stand on their own feet, climb on their throne and to use all their abilities to win and to loose.
The Witches -All women eventually become witches in the end, when the visible beauty is changing into the face of the perish. The magic shining on the face of an old woman is different beauty. We still are the same little girls from the inside, but there is a magic light in our eyes and sound in the laughter. And we use magic as we please..
Because we become invisible and the Princes pass us without noticing. And we don´t wear shoes anymore.
These verses are not written by a woman but the two powerful guys in love lyrics and music on the 20th century. The boys play their parts, too.
”Last night I said these words to my love
I know you never even try, love
Come on
Please, please me, whoa yeah
Like I please you
You don’t need me to show the way, love
Why do I always have to say, love?
I don’t want to sound complaining
But you know there’s always rain in my heart
I do all the pleasing with you
It’s so hard to reason with you
Whoa yeah, why do you make me blue?”
The other pictures on this page are by me of Minna Parikka´s shoes and by Kari of the Lapish shoe and the top dancers in the open performance by Helsinki Festival 2008.
Destination Helsinki
From Helsinki to Palma de Mallorca, Spain, it takes just three hours, it is not far. But from Spain it seems Finland is far in the north, altough the flying time is the same. I learned to know two lovely colleagues from Palma when I took them for a Helsinki City tour as part ot the Meet Finland-event on Matka 2013 exhibition. The guests from Palma were Camilla Alvérus and Aila Bell from the company La Paloma Event. Also we had the pleasure to have Ms Daisy Järva and Mr Jaak Gutmann in our group and Karla Ruutu from Toolbox Travel, that was the organizer of the tour.
The image and the distance
The image is a big part of the accessibility of the destination. The image of a place is built up of so many things, the commercial message has very little to do in this process, really. The mind of a person is a natural preserve area and to mess around in one´s head with messages might sometimes turn against the messenger.
Palma de Mallorca is famous. Everybody has been there. At least everybody knows someone who has been there. Or knows that the Finns were flying to Palma de Mallorca on Spear Air DC-8 ”Härmän jätkä”already in the late 60s and arrived in quite a great shape to PMI because they served free vodka on board. 
The Finns had a good time in Mallorca: This picture by Leevi Korkkula is quite famous describing the good old days of sun, sea, sand,sex and something else.
Blogging your mind
One way to reach people´s minds would be to send many, many kinds of messages, good, funny, bad, stories, legends, jokes, myths. Blogging has proved to be a great tool and media in promoting destinations. There was a lot of talk of blogs and bloggers in the Matka exhibition. I attended the bloggers seminnar on Wednesday and I found a few interesting hints there but the main thing was, however, write your own way. Also the pictures are essential:
And the people in the picture are important. The most important person on earth is me, not the beautiful building, The Helsinki Cathedral on the Senate Square, but me and the place and the time. In the picture one can see a precious indispensable moment of one´s lifetime. That is what our tourist professionals´ work is all about: To introduce them the places and destinations in the way that we can reach their minds and to provide dear moments to the calenders of people we do not know. And of course to give them the possibility to exchange their money to the experience that we have designed. 
Tourism professionals travel on off season and use their imagination to picture how different everything would be in another season. Fortunately Helsinki is in season always. Cold is just part of her charm.
Helsinki City Tour
I took the guests to see the sights of Helsinki, but first we had a nice lunch in the Arthur with the Director Sirpa Toppola:
Arthur is proud for capacity utilization rate of more than 90 %.
In the Arthur you can find some jugend – art noveau, some YMCA with the Christian symbols, affordable lucheon and a number of pianos, even two grand pianos. Great location for a party. Here are Aila and Camilla from La Paloma Event and Sirpa at one of the top floor rooms in the Arthur.
Our next destinatios were the Music Centre and
to the lobby of The National Museum, where I told some stories of the Kalevala:
We drove further to
The Temppeliaukio Church, and past Sibelius Park, Meilahti, Olympic Stadium, etc.
via Kampin Kappeli finally to Hakaniemi and the tower of the Worker´s House, that is the Hotel Paasitorni: http://www.paasitorni.fi/
where we saw the new interiors and the Helsinki skyline to all directions hosted by Mervi Tahkola.
Then we were introduced the Sea Life at the Linnanmäki Amusement Park. I was reminded of one of the Moomin books, I think it is the Moomin Papa´s Memoir, where the fun park in winter is described in such a magical way. Sea Life is great:
piranhas keep on repeating their blood thirsty round among the twigs in the tank.
This guy can eat anything, look at the implant on his upper lip! I forgot to write down his name, but Marina probably knows him better now:
So pls let us know the name of your friend Marina!
Miia Keskitalo and Suski Helander welcomed us to taste a great buffet at Linnanmäki Kattila.
ullisexperience 