Hengitystä puun kanssa

Mirjan Metsäkellintä

Kävin pari viikkoa sitten Nylanderin Mirjan hengityskoulussa Villa Svalvikissä, Helsingin Jollaksessa.

Totuuden henki puhalsi kylmästi pohjoisesta, mutta istuimme lämpimässä Villan verannalla ja katsoimme kuinka kevätvärit vaihtelivat Suomenlahden ohentuvalla jäällä. Kallahden selän toisella puolella erotin Vuosaaren kotirannan.

Minä löysin sieltä Jollaksen rantametsästä ison männyn, joka heti ymmärsi, kuinka kipeä selkä minulla oli. Nojasin puuhun mukavasti ja se lämmitteli juuri oikeaa kohtaa selässäni ja minä yritin hengittää annettujenohjeiden mukaisesti.Mirjan koulun ja tuotteen oikea nimi on Metsäkellintä. Se on laaja kokonaisuus johon kuuluu muutakin kuin hengitysharjoituksia. Mirja on luonto- ja maaseutumatkailun ammattilainen, metsäalan oppinut ja suunnittelee metsästä väitöstä.

Olin naamioitunut karhumuoriksi, jotta puu ei pelästyisi.

Me tutustuimme Mirjan kirjaan Metsäkellijän vuodenkierto, jossa kuun kierron mukaisesti 13 luvun verran on ohjeita metsäluonnon ja itsensä ymmärtämiseksi. Jokaisessa luvussa lukija kirjoittaa yhden sivun ja toteuttaa harjoituksia, eli ”kyllittelyjä”,  oppii sanomaan kyllä. Mirjan ajattelu perustuu myöntymiseen, suostumiseen ja kiitokseen. Kyllittelyllä sanotaan kyllä joillekin asioille, jotka omassa ajattelussa tukkii ajatuksen ja asennoitumisen teitä. Muuhun positiivisuusopetukseen verrattuna Mirjan Metsäkellinnän keskeisin osapuoli on metsä.

Linkki Mirjan sivuille: www.metsamatkat.fi

Aamulla olin varautunut ja jännittynyt osallistuja, kritiikin kilpi suojeli sisintä ”älyä”. En vielä tiennyt mitä tulisi vastaan ja epäluuloani lisäsivät myös muutamien (mies-) ihmisten kommentit ”meet siis halailemaan puita! ”

Mutta opin kyllä kyllittelemään Mirjan koulussa ja opin lisää hengityksestä. Kirjoitin omaan Metsäkellintäkirjaani huhtikuun kyllittelysivulle näin:

”Kyyniset, kyiset kynnykset, yli ja pois. Opin tänään avoimen lämpimän asennon, puu antoi sen. Tekisi mieli laulaa. Tai kirjoitan sen. Kyllä on avoin. Hyväksyn. Annan olla. Harjoittelen kiitoskävelyä lisää. Sanan mahti. Ajatuksen voima.”

… joten jotain alkoi tapahtua minussa.

Puuskahduksia

Hengitys on ihmisen tahdonalaista toimintaa, jolla voi vaikuttaa omiin elintoimintoihin. Paniikissa henki salpautuu, vapautunut ihminen hengittää rauhallisesti, lihakset ovat levossa ja silmät kirkkaat ja näkevät. Ahdistunut ja kiireinen ihminen unohtaa hengittää. Rentoutunut ihminen ottaa tarpeeksi happea ja pystyy keskittymään työhön koko voimallaan.

Metsässä ihminen hengittää vapautuneesti ja oikein. Mirja opasti meidät metsään ja kertoi puiden sähkömagneettisen säteilyn tasapainottavasta vaikutuksesta ihmiseen. Opettelimme myös keskittymistä ja rentoutumista vanhan egyptiläistä perua olevan menetelmän mukaisesti.

Metsä on biotooppeja, puita, kasvi- ja eläinlajeja, kiintokuutiometrejä, rajoja, mustikoita ja mystiikkaa. Ystäväni tietokirjailija ja metsänhoitaja Juha Maasola on kirjoittanut kirjan Kirves (Maahenki 2009), joka alkaa näin:

”Alussa oli metsä, mies ja kirves…kuivat karikkeet ratisevat askelten alla. Auringon paahtamat neulaset tuoksuvat huumaavasti. Miehellä ei ole kiire. Hän malttaa odottaa sitä oikeaa. Ei ole helppoa nähdä puuta metsältä. Viimein hän löytää etsimänsä suuren petäjän ruuhen kovertamiseen. Mies tarttuu kirveeseen. Ensin hän tainnuttaa puun lyömällä sitä hamaralla juuren niskaan. Hakkuu voi alkaa….Sitten aihkin sisin risahtaa. Hakkaaja hellittää. Mies ja honka huojuvat kannoillaan kunnes runko rusahtaa. Oksat värisevät, latva vapisee. Puu kaatuu, latvus ruhjoo itselleen tilaa pikkuoksat ritisevät, pankaoksa parkaisee katketessaan, honka murisee ja murtuu.”

Juha on oikeassa. Evoluution korkein aste on ihminen, joka käyttää samanaikaisesti päätä, kättä ja työkalua. Näillä pystyy melkein mihin vaan , hyvään ja pahaan.

Suomalainen mies. Sanokaapa suomalaiselle miehelle ”metsä”, niin hänen katseensa muuttuu. Miehen metsäsuhteella ei ole paljoa tekemistä järjen kanssa, uskoisin että se suhde on erittäin monimutkainen salaisuus. Muistan nähneeni telkkarissa vuosia sitten kansalaiskeskustelutilaisuuden, jossa riideltiin Kainuun yhteismetsäalueiden hakkuista. Eräs mies käytti kovaäänisen puheenvuoron: ”Tässä asiassa vaan järkipuhe ratkaisee”. Hänen viestinsä oli ristiriitainen, toisaalta hän haki järkevää ratkaisua, ja toisaalta hän oli täynnä pyhää vihaa luonnonsuojelijoita kohtaan, täynnä rakkautta metsää kohtaan, sekaisin epävarmuudesta ja päätösten oikeellisuudesta ja silmät täynnä ahdistusta ja kyyneleitä. Ei ole helppoa toimittaa pyhiä toimituksia. Mutta kun muistaa hengittää ja sanoa kyllä, metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Se antaa sen mitä kukin tarvitsee.

Runoilija ja akateemikko Paavo Haavikko oli itsekin kuin ikihonka (tai hapan ja kriittinen etikkakurkku). Hän kirjoitti metsästä, omisti metsää, yritti ymmärtää metsää. Hän kirjoitti:

”Yksinkertaisia asioita pitää käsitellä

moniehtoisesti.

Metsää ei pidä käsitellä lainkaan, koska

metsä on meitä viisaampi ja moniehtoisempi.

Monimutkaisia asioita on käsiteltävä

yksinkertaisesti, jotta tasapaino säilyy.”

(Käytännön metafysiikka. 2001 Art House)

Britanniassa kokeiltiin metsäterapiaa saattohoitovaiheessa oleville syöpäpotilaille. Puihin ripustettiin riippumattoja noin parin metrin korkeudelle oksistoon. Potilaat keinuivat puissa lämpimään huopaan kiedottuina tuntikausia. Metsähoito vähensi potilaiden kipulääkityksen tarvetta 40 prosenttia.

Anjan puu

Kiitos Mirja, sinulla on ihana ja tarpeellinen Metsäkellintä-tuote. Minusta myös me asiakkaat edustimme potentiaaleja kohderyhmiä. Paikalla oli muun muassa luontosuhdetutkija, varhaiskasvattaja ja maanviljelyn ja maaseudun kehittäjä. Minä etsin ja opiskelen uusia asioita matkailupalvelujen kehittämiseksi.  Metsäkellintä-kirjan kieli saattaa olla vaikeaa joillekin opiskelijoille, joilla ei ole synnynnäistä savonkielen taitoa, kuten meillä. Kirja on kauniisti taitettu ja kuvitettu. Opeta Mirja kaikille meille metsähengitystä ja –kellintää.

Ehdotan kellintäpäivää Helsinki-oppaille ja kaikille Suomi-oppaille. Metsä vastaa.

Advertisements

2 thoughts on “Hengitystä puun kanssa

  1. Ullis- voi miten ihana kokemus ja kirjoitus!
    t. Puusti, ps. sun ulkoasu ja rakenne on blogissa muuttunut. Why is that?

    • Moi kultapuusti! Nytkö sie vasta luit tämän jutun. Mä lähetän sulle meiliä, mutte ensin menen juoksemaan Suomenlahteen, täällä sataa ja se on hieno asia. miss you.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s