Menneitä ja tulevia

Menneitä ja tulevia

Tein tänään aamupäivällä, kuten jokaisena viikonloppuna, Hesarin ristikkoa. Rakastan sitä ja sen laatijaa Aulista, jolla on omituinen huumorintaju ja usein kantaaottavia ja ajankohtaisia vihjeitä. Ylärivissä oikealla vaakaan oli vihje: ”Eila”. Siihen muodostui ratkaisuksi RASILA.  Ihmettelin itsekseni ääneen, jolloin herra puolisoni (joka täyttää tänään 63 v) sanoi sohvaltaan:

”Eilan kuolinilmoitus on tänään  lehdessä”.

Olen Eila Rasilalle kiitollinen monesta matkailualan opista. Minut valittiin Matka Rasilan bookingvirkailijaksi keväällä 1977 ja ohitin muut hakijat, koska tähtimerkkini on Härkä. Eila valitsi henkilökunnan muun muassa yhteensopivien horoskooppimerkkien mukaisesti. (Tämä ei ole harvinaista millään alalla – ennustukset ja visiot ovat lähellä toisiaan ja yhtä usein oikeassa tai väärässä.)

Kuva: Ullis ja Tiina Bosnjak Matka Rasilan Lönnrotinkatu 14- toimistossa 1979.

Matka-Rasila oli pieni matkatoimisto, jossa Eila toteutti unelmaansa ja tuotti laadukkaita matkoja hyville asiakkaille. Kohteista tärkein oli Nizza, jonne lennettiin Finnairin Super Caravellella lauantaisin. Aikataulu oli hyvä: jos koneeseen jäi tyhjiä paikkoja, henkilökunta pääsi lentämään edestakaisin Helsingistä Nizzaan saman päivän aikana, syömään siihen aikaan vielä kohtalaiset Finnairin charter-cateraukset, ostamaan Nizzan kentältä mitä milloinkin,  juustoa, kukkia, hilloa ja hedelmiä – ja hankkimaan tietysti tax freet. Silloin kaikki polttivat tupakkaa. Mietoja alkoholijuomia sai tuoda litran ja väkeviä 0,75 litraa. Muita kohteitamme Matka-Rasilassa olivat Euroopan pääkaupungit, varsinkin Lontoo, Tunisia, kiertomatkat ja talvella Teneriffa ja uutuuskohteena Lanzarote.

Matka Rasilassa oli töissä pääosin naisia ja toimistot sijaitsivat Unioninktu 32:ssa  SYP:n talossa ja Lönkka 14:ssa, Auto Jalosen vieressä.  Meillä oli tsupparirouva nimeltään Munther eli Muntti, joka kuskasi lippuja postiin ja asiakasmatkatoimistoille. Silloin liput kirjoitettiin käsin, booking-kortit olivat pyöreän työpöydän keskellä hyrrässä ja varaukset tehtiin lyjykynällä ja peruutukset kumilla.  Pöydän ympärillä istuimme minä, Variksen Pirjo ja Forsténin Leena. Pirjo on tehnyt pitkän uran Finnairissa ja Leenasta kuulin viimeksi, kun olin ”revisaamassa” Pan Am-vainaan lippuja Autotalon kymmenennessä kerroksessa. Leena oli PA:n tilitysvastaava. Meillä on varmasti tänään samanlaiset fiilikset Eilan poismenon johdosta.

Muntti toi joskus poksahtavaa tai punaista Hallituskadun Alkosta, kun päästiin break evenin yli ja saatiin myyntitavoitteet täytettyä. Eila ei pihtaillut.

Työ neuvoo tekijää

Matkailualan oppia 1970-luvulla sai Suomessa vain töissä. Matkailuala oli nuori ja kasvoi valtavasti. Osa matkatoimistoissa työskentelevistä virkailijoista ei ollut kiinnostunut esimerkiksi palkankorotuksista, koska alan edut olivat merkittävät: ilmaisia matkoja oli tarjolla, tavallinen tyttö pääsi lentämään business-luokassa maanosien välillä, näkemään eksoottisia matkakohteita, juomaan ilmaista gin tonicia ja kietomaan Hermés -huivin kaulaansa. Minä tulin töihin matkatoimistoon suoraan Savonrannan kirjastosta.

Läntinen maailma vaurastui, Suomessa meni hyvin 1970 – 1990-luvun alkuun saakka. Ihmisten vapaa-aika lisääntyi ja matkailu demokratisoitui, melkein kaikki alkoivat matkustella.

Maailmalla siviili-ilmailun käyttöön rakennettiin uusia suuria ja tehokkaita konetyyppejä ja koneet piti täyttää asiakkailla. Tähän tarvittiin tehokkaat varausjärjestelmät ja yhtenevät dokumentaatiostandardit. Standardit lisäsivät lentoyhtiöiden varmuutta saada asiakkailta rahansa pois tehokkaasti  ja matkatoimistot olivat lentoyhtiöille edullisin jakelutie. Matkatoimistovirkailijoille tarvittiin kuitenkin lisää koulutusta, jotta asiat sujuisivat mutkattomasti, joten kansainväliset matkatoimisto- ja ilmailujärjestöt IATA ja UFTAA alkoivat kouluttaa matkatoimistoväkeä kaikkialla maailmassa yhtenäisin kriteerein. Eila Rasila maksoi minulle IATA-UFTAA koulutuksen ja sillä paperilla on ollut minulle paljon arvoa.

Matkailu-urani alkuaikoina pääsin myös silloin tällöin oppaaksi. Ensimmäinen keikkani suuntautui Itsenäisyyspäivänä 1975 Leningradiin Elanto-lehden lukijamatkan matkanjohtajana.

Nyt noista ajoista on kulunut lähes 40 vuotta.

Suomen Opasliiton liittokokous Lahdessa 14.4.2012

Osallistuin eilen SOL:n liittokokoukseen Lahdessa ja kuuntelin kokousväen kannanottoja opastus- ja matkailualasta sekä Anu Nylundin ansiokkaan esityksen matkailupalvelujen muotoilusta. Anu on käynnistänyt ja johtanut Suomen matkailuammattilaisten yhteisen pukuprojektin kulkua.

        

On hienoa olla opas, myös saunaopas. Opas on palveluketjun huipulla.

Kokouksessa esittäytyivät myös uudet SOL:n puheenjohtajaehdokkaat, Hilkka Kangastie Pohjois-Suomesta, IsmoVaris Itä-Suomesta ja Ritva Laaksovirta Helsingin ja pääkaupunkiseudun ehdokkaana. Lyhyet esittelypuheenvuorot eivät vielä linjanneet ehdokkaiden kannattamaa toiminnan suuntaa kovin selkeästi, joten nyt on hyvin aika keskustella esimerkiksi Facebookissa liiton toiminnan kehittämisestä ennen syksyn valintakokousta. Ritva Laaksovirta ehti kuitenkin ottaa esille merkittävät asiat: tietotekniikan tehokkaan hyödyntämisen, oppaiden edunvalvonnan tehostamisen ja liiton aktiivisen osallistumisen matkailualan kehittämiseen.

Samassa veneessä

Edunvalvonta on paljon muutakin kuin joka toinen vuosi käytävät palkkioneuvottelut incoming -matkatoimistojen kanssa.

Suomen matkailustrategia määrittelee painopisteet alan kehittämiselle. http://www.tem.fi/files/27053/Matkailustrategia_020610.pdf

Alan yritysten ja ammattilaisten toivotaan kehittävän omaa toimintaansa strategian mukaisesti; soutamalla samaan suuntaan päästään tavoitteisiin – tai ainakin jonnekin. Olemme samassa veneessä, toimimmepa sitten opettajana, tour operatorina tai oppaana. Meille ei tule asiakkaita opastettavaksi, ellei koko se palveluprosessi tai palvelujen muotoiluketju, jonka Anu eilen esitteli – toimi.

Tämän vuoksi esitän, että keskustelisimme, miten voisimme

  • kehittää suomalaisia matkailutuotteita
  • kehittää suomalaisten matkailutuotteiden saatavuutta ja matkailukohteiden saavutettavuutta
  • tasoittaa kausivaihteluista aiheutuvaa kysynnän vaihtelua
  • kehittää matkailualan ammatillisia taitoja
  • kehittää palvelumuotoilun osaamista
  • kehittää Suomi-kuvaa

Oppaat voivat olla aktiivisia ja valita alalta ne yhteistyökumppanit joiden kanssa homma lähtee käyntiin. Aluksi voidaan Helsingissä tehdä näin, kuten Tarja Sorsa eilen sanoi:

”Me voidaan parantaa oppaiden näkyvyyttä Internetissä, jotta halukkaat saavat palvelunsa markkinoille ja tää me voidaan tehdä mahdollisimman tehokkaasti!”

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s