Sofia

lätäkkö

Kun olin pieni viihdytin koulumatkalla itseäni  tuijottamalla lätäköstä heijastuvaa kuvaa niin kauan että alkoi huimata. Siellä on toinen todellisuus. Ja sitten en uskaltanut enää astua veteen vaan lätäkkö oli pakko kiertää. Tämä toimii vieläkin kun keskittyy.

Käytiin kevätretkellä kulttuurikeskus Sofiassa. Hiljainen tie vie Helsingin Vuosaaressa Kallvikin harjua pitkin Sofiaan ja edelleen upeille rannoille molemmin puolin tietä. Tikka hakkasi ahkerasti ja tärisytti puunrunkoja etsien lounastaan, välillä kuului Santahaminasta tykin jylyä ja kaikki oli niin kuin pitääkin.

Kulttuurikeskus Sofian arkisen näköinen tiilikolossi on rakennettu alun perin maallisiin tarkoituksiin – raha-alan koulutuslaitokseksi Osuuspankin henkilöstölle ja asiakkaille. Nyt siellä rukoillaan, pyhitetään ja pohditaan mysteereitä.

Savonlinnan oopperajuhlakuoro harjoitteli auditoriossa. ( http://www.operafestival.fi/fi – kesän liput myynnissä – oostakaa, oostakaa!).

Metropoliitta Ambrosius keskusteli jonkun miehen kanssa sohvalla ja kävimme sanomassa päivää. Ostin hänen kirjoittamansa kirjan ”Suomessa, Euroopassa ja maailmassa”. Takakannessa lukee: ”Mikä on kirkon ja kirkon edustamien arvojen asema ajassamme”. Kirjassa on 40 sivua. Olen lukenut kirjaa metrossa viikon verran ja jotkut asiat ovat ymmärrettäviä ja joitakin olen joutunut kertaamaan ja miettimään tarkemmin.

tuohust

”Ortodoksinen kirkko on ennen muuta liturginen yhteisö, jossa yhdistyy näkyvä ja näkymätön, ajallinen ja ikuinen” metropoliitta Ambrosius kirjoittaa. ” Ihminen on liturginen olento, tarkoitettu palvelemaan Jumalaa. Jumalan edessä oleminen täyttää ihmisen ihmettelyllä, ylistyksellä, kaipauksella.”

Tämä on kauniisti ja viisaasti sanottu ja onnellisia ne ihmiset, jotka ovat löytäneet kirkosta vastauksensa. ”Rukouksessa yksilöllisyys ja yhteisöllisyys yhdistyvät… kaikki Jumalan edessä seisovat ovat mystisesti yhtä.”

Ymmärrän, kuinka kirkon liturginen maailma on vuosisatojen aikana tarjonnut muuttumattoman ympäristön ihmisen ikuisen ikävän käsittelyyn – alusta ikuisuuteen. Jos sitä alkua nyt edes on ihmisen elämässä, tai loppuakaan. Metropoliitta huomauttaa, että ortodokseja, jotka siis pitävät itseään oikean heti ajanlaskun alkamisen jälkeen perustetun alkukirkon perillisenä, on maailmassa 250 miljoonaa ja luterilaisia 65 miljoonaa. Katolisia on 1,12 miljardia.

kappelista_pun_viiri

Ikoni tarkoittaa kuvaa. Ikonissa kasvot ovat  persoonattomat ja symboliset. Kun ensimmäisen kerran näin ihmisen tekevän kuolemaa, huomasin kuinka vähän ennen loppua hänen silmänsä näkivät  jotain sellaista, joka ei minulle ollut näkyvää. Hänen kasvonsa muuttuivat ikonin kasvoiksi. Metropoliitta Ambrosius kirjoittaa:

”Aineellista ulottuvuutta voidaan luonnehtia transparenssin käsitteellä: hengellinen maailma ikään kuin kuultaa aineen lävitse.”

Sofiassa mieli  liikkuu siis aika laajoissa rakenteissa. Kulttuurikeskuksen ohjelmassa on kaikenlaista mielenkiintoista ja avartavaa sisältöä, ilmaisia keskustelutilaisuuksia kasveista kauneuteen,  joogaa ja taidetta. Tunnelma on rauhallinen, mutta ei sellainen ankara ja tiukka ja virsikirjamainen kuin joissain luterilaisissa seurakuntataloissa. Sofiassa oli rento ja hyvä olla.

Aulassa oli Rosa Liksomin ikoneita, ihania, ihan kertan kaikkiaan hauskoja ja koskettavia:

rosa_ikoni

Jokainen ihminen on äidistä tullut. Äidit ja lapset ovat rakkauden alku. Isoäidit ja lapsenlapset ovat rakkauden jatke sinne hengellisemmälle puolelle. Isoäitien kautta monet lapset oppivat ymmärtämään  jotain kuolemisesta.

rosa2

Ja toivottavasti mahdollisimman monen äiti on toiveikkaana ja hyväntuulisena vienyt lastaan kohti aikuisuutta. Tässä Rosa Liksomin ikonissa voi toisaalta kyllä olla kuvattuna myös tätikin, vaikka sosiaalitoimistosta tai naapurista. Ihan sama, kunhan tuo mörkö tuossa vasemmalla pysyy kolossaan. Möröt pelkäävät äitejä ja varsinkin ne pelkäävät tätejä.

rosa1

Tämä lienee ikoni jostain pyhä- tai arkitytöstä. Ehkä Risukallion kuningatar (joka on kaiken lisksi myös ikonimaalari) tai joku mu lukija tunnistaisi tekstin?  Tai pitää kysyä Rosa Liksomilta itseltään.  http://www.rosaliksom.com

Tänä aamuna tuli mieleen Hectorin biisi ”Olen hautausmaa”, se on julkaistu vuonna 1973 – siis 40 vuotta sitten. Viimeinen säkeistö menee näin:

Nyt aika pysähtynyt on, ja katson kuutamoon
Kaikki seisoo, nyt mä miehen kylkiluuta oon
Mä olen loputon yö, mä olen kirjallisuus,
Mä oon jeesuslapsi ilman Maariaa
Mä olen aikojen työ, mä olen raamattu uus
Laulan yöhön kuutta uutta aariaa
En pelkää historiaa, mä olen hautausmaa

Doobi-doodi-doodi wou wou wou wou woo

Käykää kuuntelemassa: http://www.youtube.com/watch?v=pKTrzILhXug .

Aikuiseksi pitää kasvaa  ja siihen menee koko elämä. Eläminen on ihmisten liikettä ajassa.  Alkukirkon aikaan laivat kulkivat tuulen voimalla ja tulivat perille suurin piirtein arvioituun aikaan, jos Jumala soi. Aikatauluja ei ollut. Maata pitkin kulkeminen oli vaivalloista, koska tiet, jos niitä oli, olivat huonossa kunnossa. Meidän vapautemme on vienyt vapaa-ajan erottaminen muusta ajasta.

Ambrosius kirjoittaa: ”Lähtökohta on, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Sitä ihmistä edustaa jo olemassaoleminen sinänsä. Muita jumalallisia piirteitä ihmisessä ovat ikuisuus, hyvyys, ymmärrys ja vapaus.”

juurakko2

Joukkoliikenne ja aikataulut ovat yhdessä teollisen työaikasäätelyn kanssa ensimmäisen kerran ihmiskunnan historian aikana voineet ryhtyä pilkkomaan ihmisen ainutkertaista elämää mekaanisesti samanpituisiksi jaksoiksi. Yhteiskunnan laatima aikataulu vakiintui standardeiksi, eikä vuoden- ja vuorokaudenkierto enää ole säädellyt ihmisten elämää. Vuosi jaetaan kalenterin avulla ja päivä kellon avulla suurin piirtein tasaosiin.

Maa jatkaa kiertoaan auringon ympäri, eikä päinvastoin – tiede korvaa uskomuksia ja todellisuutta on saatu pilkottua yhä pienempiin osiin. Valonnopeus pystyttiin osoittamaan matemaattisesti, Einsteinin suhteellisuusteoria kertoo, että aika pysähtyy, jos nopeus kasvaa tarpeeksi. Ihmisen ikä on pidentynyt, mutta elämä on edelleen rajallinen ja aika on uusiutumaton luonnonvara.

Ihmisen työelämä voidaan suunnitella minuutin tarkkuudella. Sain kutsun ”työhyvinvointiseminaariin” jossa teemana on saada työntekijöistä mahdollisimman paljon tehoa irti vähentämällä taukojen mahdollisuus työaikana minimiin. Harmi että seminaari on niin kallis etten pääse kuulemaan tätä hirveää metodia. Ajattomuus, jota ikävöimme on pienen oven takana.

puun_suudelma

Paavo Haavikko sanoo: ”On monta viisasta miestä, mutta ei toisaalta yhtään hullua puuta”. En menisi takuuseen jokaisesta Kallvikin männystä keväällä etelätuulen aikaan.

Kari on ottanut tämän jutun kuvat.

Mainokset

Yksi ajatus artikkelista “Sofia

  1. Kiitos Ullis viisaiden sanojen jakamisesta; aika ja elämä ja elämän rajallisuus, äitiys ja hengellisyys ovat olleet mukana myös puheissamme viime aikoina; kuohuviini-baarissa Helsingin rautatieasemalla ja Floristerien takahuoneessa maitokahvista nauttien! Keskustelut viisaan Ulliksen kanssa ovat nautinnollisia!

    Sinä kirjoitit, että meidän vapautemme on vienyt vapaa-ajan erottaminen muusta ajasta. Ymmärrän tuon – se liittyy paljon isompiin muutoksiin, mutta tämän ajan ongelmaksi on modostunut vapaa-ajan, työn ja saavutettavana olemisen aikojen sekoittuminen yhdeksi. Minä olen tehnyt päätöksen saada takaisin vapauttani tekemällä taas rajan työ- ja vapaa-ajan välille. Vapautta on oleminen ilman aikatauluja ja vapautta on tuntea hulvatonta halua nauraa ääneen. ”Parasta on sun nauru” – kirjoitti lapseni kerran äitienpäivä-korttiin – ja antoi ymmärtää, että lause pitää sisällään paljon muutakin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s